Kesäpitkähihainen

Parina päivänä on tuullut hiekkalaatikolla aivan julmetusti ja äitihahmo on kaivannut jotain teepaidan ja neopreenitakin (tai joku semmonen raskas ohut takki se on) välimaastossa olevaa vaatetta päällensä. Onko siinä nyt laitaa, että Ipana siellä viipottaa hyvin varusteltuna, mutta äidin varusteet on sinne päin. No parempi tietysti niin päin. 

Jo aikoja sitten Hamstereista tarttui SmartPostiin raitacollegea, josta ajattelin tehdä itselleni hupparin, koska vanha veteli viimeisiään. Kun kangas sitten tuli, ei se enää sytyttänytkään ja oli jotenkin pliisu. Niinpä se jäi marinoitumaan omaksi, mieheni ja kangaskaappinikin kauhuksi muiden joustavien kanssa samaan hyllyyn. Kunnes vanhaan huppariin tuli toisen ranteen resoriin niin sanottu metsurin aukko. Paita palasiksi ja kaavoiksi, koska malli oli kiva.

Keväisiltä Marimekon ysmyiltä tartui mukaan ihanaa trikoota, jota päätin laittaa kauluksen vuoriksi. 

Vaikka piirsin kaavat tismalleen vanhan, venyneen, paidan mukaan, tuli paidasta liian lyhyt, jopa resorin kanssa. Mies sanoi, että käyttäähän sitä jotkut napapaitojakin. PÖH! Joten mariysmytrikoo pääsi sulostuttamaan myös helmaa ja hihansuita. Nyt se on hyvä. 

 Kuvat on otettu sisävalaistuksen armoilla, kun eihän me nyt päiväsaikaan kotona olla, kun pitää siellä hiekkalaatikolla viettää se aika mikä kotona luuhataan.

Paita roikottamossa. Pystykauluksessa halkio ja napit toisella reunalla. Miiinullekko-blogin Juliakin on aiemmin tehnyt vähän samansorttista ja se ajatus jäi pyörimään päähän 

Vuoritettua kaulusta kehtaa esitellä kun tuuli laantuu.

Pirteät napit on Tiimarista. 

Oikein tikkasin kauluksen saumankin. Tuli ihan eri tavalla siistin näköinen kun jaksoi nähdä tuonkin vaivan. 

Helma muistuttaa vähän valepaitaa. KOHUKOHUVALEVALE! Niin, se on vaan kiinni helmassa tuosta kaksoitikkauksen kohdalta.

Paidasta tuli passeli ainakin hiekkalaatikolle ja kauppareissuille. Ihan täydellinen se ei ole, joten kehitystyö jatkuu. Onneks kaapista ei nuo kankaat ihan het tänään päässyt loppumaan ja Kankaiden yö ja Metsolan ysmyt takasi, että niitä on tulossa lisääkin :P.

Ompelupistekin on saanut vähän uuden muodon ja jos saan sen huomenna ojennukseen niin sitten pääsette mukaan avajaisiin ;)

-A

Uusi blogi herää henkiin

Täydellinen päivä saa jatkossa keskittyä meidän perheen arkeen ja juhlaan ja käsityöt siirtyvät tänne. Ehkä tämä nostaa blogausintoakin, kun ei tarvitse valita kirjoittaako illalla hassuista kotona sattuneista jutuista vai käsitöistä.

Tähän alkuun voisin esitellä syksyn viimeisen luomuksen. Vuosijuhlamekko, hinta noin 20 euroa. Valaistu on kuvissa aivan päin metsiä, mutta eipä kännykällä tuon ihmeellisempiä saa aikaan.

Materiaaleina oli yksi viisi vuotta vanha vuosijuhlamekko tai tarkemmin sen helmaosa sekä vetoketjut. Lisäksi kaapista löytyi tuolloin ylijäänyttä kangasta. Lisäksi leikkasin toisesta TSI-juhlahamosesta alushameen irti tylleineen ja lisäsin siihen pituutta ja tyllikerroksia kaapista löytyneillä materiaaleilla. Alushameessa oli lopulta kolmen väristä vuorikangasta. Pitsin kävin ostamassa Eurokankaasta tätä tarkoitusta varten.

Kaava on itsetehty. Yläosan piirsin itse aiemmin tekemäni mekon perusteella ja helmaan otin vähän mallia kaapista löytyneestä kaupan mekosta ja lisäsin sitten laskoksia. 

Ompelin pitsin kiinni pääntielle ja toiseen kädentiehen. Toisella olalla jätin pitsin hartiaa peittämään. Tarkoitus oli, että pitsi jatkuisi selän yli yksittäisinä kuvioina helmaan, mutta eiköhän aika loppunut kesken. Ehkä viimeistelen puvun vielä myöhemmin juuri sellaiseksi kun olin ajatellut. 

Tämä puku oli hyvää harjoitusta tulevia mekkoompeluksia varten. Opin aika monta juttua ja sain tehtyä aika monta asiaa paremmin kuin ennen. Helman kääntäminen on edelleen todella ankeaa. Ehkä se onnistuu jo seuraavalla kerralla ja ehkä silloin jaksan silittää ensin. 

Tervetuloa blogiini!

-Ansku